1. Milloin olet aloittanut opintosi?
Pääsin sisälle liikunta- ja terveystieteiden tiedekuntaan vuonna 2006, joka oli myös ylioppilaaksi pääsy vuoteni. Otin lykkäystä vuoden armeijan takia, kävin puolustamassa isänmaata ja virallisesti aloitin opintoni syksyllä 2007. Jälkikäteen ajatellen paremmin ei olisi voinut mennä. Sain rauhassa keskittyä armeijahommiin, kun opiskelupaikka oli jo varma.
2. Miksi hait lukemaan liikuntapedagogiikkaa?
Ennen koulutusta minulla ei ole ollut mitään erityistä kutsumusta opettajan ammattia kohtaan. Hain opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa puhtaasti liikunnallisista syistä. Liikunta on ollut aina tärkeä osa elämääni, ja tuntui todella mahtavalta idealta tehdä työkseen sellaista, mikä on lähellä omaa sydäntä. Valitsin liikuntatieteiden tiedekunnan pääaineista ensimmäiseksi vaihtoehdokseni liikuntapedagogiikan siksi, että se kuulosti kaikista mielenkiintoisimmalta ja sinne oli vaikein päästä.
3. Mikä oli oma vahvuutesi pääsykokeissa? Entä heikkoutesi?
Ehdottomasti vahvuutenani oli monipuolisuus. Luonnollisesti jokainen loistaa oman lajitaustansa valossa jossain lajissa, joten kaikki on periaatteessa vielä samalla viivalla. Itse olin vahvoilla luistelussa ja rytmiikassa ja muissa lajeissa onnistumiseni oli tasaista. Oikeastaan vahvuuteni olikin se, etten saanut mistään lajista todella huonoja pisteitä. Heikkoudekseni voisin mainita sen, että en ollut kuullut keneltäkään mitään tietoja pääsykokeista etukäteen. Olisi ollut paljon helpompi treenata, jos olisi saanut edes jotain vinkkejä siitä, minkälaisia asioita pääsykokeissa testataan. Tietysti sain pääsykoekutsun mukana infoa pääsykokeista, mutta ei se ole sama asia kuin kuulla juttuja oikeasti pääsykokeet läpäisseeltä.
4. Millainen yleisfiilis sinulle jäi pääsykokeista? Ja mitä vinkkejä haluat antaa tuleville hakijoille?
Kokemus oli jännittävä, ja päivä olikin henkisesti paljon raskaampi kuin fyysisesti. Vinkkinä tuleville hakijoille haluaisin antaa sen, että se on vain yksi pääsykoe, jota ei kannata jännittää sen enempää.
5. Mitä muistat ensimmäisestä päivästäsi liikunnalla?
Muistan nimenhuudon ja pienryhmiin jaon. Ja illalla oli uusien bileet. Kaikki paikat ja ihmiset olivat uusia, joten aika vähän on jäänyt mieleen. Mutta myönnettävähän se on, että mieleen jäi myös liikunnan kauniit naiset ;)
6. Tunsitko ketään Jyväskylästä aloittaessasi opiskelut? Miten tutustuit parhaiten ihmisiin?
Tunsin yhden ihmisen Jyväskylästä, hän opiskeli liikuntabiologiaa. Parhaiten tutustuin ihmisiin olemalla aktiivisesti tapahtumissa mukana. Luonnollisesti oman pienryhmän ihmisiin tutustui nopeasti, koska heidän kanssaan oli koko ajan tekemisissä. Heistä tuli nopeasti hyvin läheisiä kavereita.
7. Mistä pidit eniten liikunnalla opiskelussa?
Ensimmäiset kaksi vuotta oli todella mielekästä aikaa. Jälkikäteen ajateltuna se oli fyysisesti raskainta aikaa, mutta oli kivaa kun pääsi itse harjoittelemaan eri lajeja. Myös ensimmäisinä vuosina jaksoi vielä hyvin osallistua juhliin ja muihin tapahtumiin. Liikunnan oma rakennus teki myös opiskelusta mielekästä, sillä se edisti pääaine- ja vuosikurssirajat ylittävää yhteisöllisyyttä.
8. Nimeä jokin liikunnalla opiskeluajan kohokohta.
On lähes mahdotonta valita yhtä kohokohtaa, mutta mainittakoon nyt ensimmäisen toisen vuoden syksynä järjestetty syysretki, jossa melottiin kirkkoveneillä, maastopyöräiltiin ja pääsi ylittämään itsenä eräänlaisessa köysikiipeilyssä. Arkinen huippuhetki oli se, kun pitkän päivän viimeisen liikuntademon jälkeen pääsi poikien kanssa Liikunnan rakennuksen omaan saunaan.
9. Mikä oli vaikeinta opinnoissa?
Niin minulle kuin monelle opiskelukaverillenikin harmaita hiuksia aiheutti niin sanotun virkamiesruotsin eli akademisk svenska -kurssin suorittaminen. Mutta se on edessä kaikilla yliopisto-opiskelijoilla, ja kaikki siitä jotenkin kuitenkin selviävät.
10. Mitä jäät kaipaamaan liikunnalta? Ja tuleeko sinulle ikävä liikunnalle?
Liikunnalle on vaikea päästä sisälle, mutta sitäkin vaikeampi päästä pois. Tällä tarkoitan sitä, että näin valmistumisen kynnyksellä tuntuu erittäin vaikealta päästää irti kaikesta siitä, mitä on viiden vuoden aikana kokenut. Ehdottomasti jään kaipaamaan kaikkia kavereita ja opiskeluajan huolettomuutta.
11. Mikä Jyväskylässä on ollut parasta? Entä mikä voisi olla toisin?
Jyväskylä on todella opiskelijaystävällinen kaupunki. Ei tarvitse kuin hyvin fillarin ja opiskelijakortin. Miinuksena näkisin ehkä sen, että koska opiskelijoita on niin paljon, on Jyväskylästä vaikea saada kesätöitä, jos ei suhteita ole jo valmiina.
12. Mitä aiot tehdä valmistumisesi jälkeen?
Ajattelin aloittaa rennosti ja hakea lyhyempiä ja pidempiä sijaisuuksia. Todennäköisesti en lähde hakemaan vielä virkoja, sillä en tiedä mihin päin Suomea haluan asettua. Jatko-opinnotkin kävivät mielessä, mutta haluan tehdä töitä välissä.
+ 1. Millaista on ollut olla ”liikunnan jätkä”?
Kyllähän se hyvältä tuntuu J. Liikunnan jätkillä on pitkään ollut paljon omia perinteitä ja niin sanottuja omia juttuja. Esimerkiksi liikunnan jätkänä on päässyt kokemaan ”äijätanssin” saloja, laulamaan kuuluisia saunalauluja ja kantamaan ylpeydellä liikunnan mustaa takkia.
