Sunnuntaina 31.8.2008 Helsingistä lähti pieni punainen auto täynnä tavaraa kohti Jyväskylää. Pelkääjän paikalla istuin minä, ja kirjaimellisesti vähän pelkäsin. Tässä sitä nyt mentiin pois kotoa, vieraaseen kaupunkiin, josta en serkkuani lukuunottamatta tuntenut ketään. En tiennyt edes millaiseen asuntoon olin muuttamassa, saati sitten millainen kämppikseni olisi. Kämppikseni suhteen olin luonnollisesti vähän skeptinen, koska olin kuullut huhuja hirveistä kämppiksistä. Mutta voisikohan minulle käydä tuuri, ja kämppikseni olisikin miellyttävä ihminen?? Sopii toivoa.
Myös itse asunto mietitytti. Olin useaan kertaan pähkäillyt, haenko asuntoa Kortepohjan ylioppilaskylästä vai KOASilta. Ja jos haen KOASilta, niin miltä alueelta asuntoa kannattaa hakea. Mistä minä helsinkiläistyttö voisin tietää, missä päin Jyväskylää on hyvä asua!? Kartasta yritin tutkailla, että hakemani asunto olisi edes siedettävän lähellä yliopistoa. Ja kun asuntotarjous tuli, olin vain tyytyväinen siitä, että minulla tosiaan oli asunto syyskuun 1. päivästä lähtien. Ja 2 hengen solu Kuokkalasta kuulosti mielestäni hyvältä.
Sunnuntai-iltana serkkuni luona jännitys ja pelko nousivat huippuunsa. Opinnot alkaisivat huomenna, huomenna pääsisin myös ensimmäiseen omaan asuntooni, näkisin kämppikseni (joka toivottavasti edelleen on mukava), ja ennen kaikkea näkisin tulevat opiskelukaverini, joiden kanssa tulen viettämään ainakin seuraavat viisi vuotta. Yöllä tunnin välein heräillessäni muistan kysyneeni itseltäni: "Miksi mä oikein lähdin tänne?" Muistan myös vastanneeni itselleni: "Siksi, että tästä tulee kivaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti