Kirja, jossa lukee kultaisella tekstillä oma nimi

Heti kun lukio alkoi, alkoi myös opettajien muistuttelu ylioppilaskirjoituksista, jotka olivat yllättävän kaukainen asia juuri lukion aloittaneelle. Ja mitä kävi yliopistossa. Ei tarvinnut kovin montaa opintopistettä olla suoritettuna, kun opetushenkilökunnan suusta alkoi lipsahdella g:llä alkava sana: "Sitten kun te teette sen gradun niin teidän täytyy..." Eihän siinä voinut muuta kuin alkaa panikoida siitä opintojen lopussa häämöttävästä painajaisesta. Eikä tuskaa lievittänyt se, että näki vanhempien opiskelijoiden tuskailevan kirjastossa ja vieläpä ääneen julistavan sitä, kuinka takapuolesta gradun tekeminen on.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Mentiin muutama vuosi eteenpäin ja alkoi kandiseminaarit. Yllättäen huomasi olevansa kirjastossa taistelemassa itselleen tietokonetta ja tietokoneen saatuaan osaavansa kirjoittaa kandidaatin tutkielmaan. Käsittämätöntä. Ja vielä käsittämättömämpää oli, että yllättän se kandi olikin jo valmis. Mutta edelleen sana gradu kuulosti varsin pahalta, vaikka sitä kohti oltiin jo uhkaavasti menossa.

Ja sitten koitti syksy 2011. Ja gradu työnimellä "Big G" lähti käyntiin. Suurin osa liikuntapedagogiikan opiskelijoista tekee gradun parin kanssa, ja niin toimin myös itse. Koin, että näin ei tarvitse yksin kuluttaa kirjaston penkkejä ja työ saattaisi varmemmin tulla myös valmiiksi. Sittenhän minulla parini kanssa kävi niin hyvä tuuri, että saimme hyödynnettyä kandeistamme valmista teksiä graduumme noin 30 sivua, eli ei tarvinnut edes kärsiä aloittamisen tuskasta. Gradumme oli osa laajempaa Liikkuva koulu -hanketta, joten saimme myös aineiston tutkimukseemme valmiina. Kuulostaa liian helpolta. Enää ei tarvinnutkaan muuta kuin yrittää tietää vähän tilastollisesta tutkimuksesta ja pohtia syvällisesti tuloksia. Ja TITIDIDIIDIDII. Meidän gradu menee huomenna 29.3.2012 tarkastukseen, jonka jälkeen siihen ei voi enää tehdä yhtään korjausta. Voin kertoa, että on muuten suhteellisen helpottava tunne. 

Ja mitä tästä tekstistä opimme. Gradua ei kannata turhaan stressata etukäteen, sitä ehtii stressata sitten tekovaiheessa. (Ei meidänkään projekti nimittäin täysin ongelmitta sujunut, muistitikun katkeamisineen ja loppuvaiheessa löydettyine virheineen). Ei vaan, onhan se näin jälkikäteen helppo sanoa, että se tuli yllättävän kivuttomasti :) Loppupeleissä gradukin on vaan yksi työ muiden joukossa. Eli yliopisto-opintoja ei ainakaan sen takia kannata hylätä! Kaikki jotka haluavat, voivat olla maistereita.

Nyt jään odottelemaan, milloin voin hakea mustakantisen kirjan, jossa lukee kultaisella oma nimi.

Voi opintopisteitä saada näinkin...

Yliopisto-opiskelu mielletään luennoilla istumiseksi ja tenttien raapustamiseksi. Opintopisteitä voi kuitenkin saada myös muilla tavoilla. Liikuntapedagogiikan 4. vuosikurssin opiskelijat yhdistivät Vuokatissa loman ja opiskelun.

Hiihtolajien syventävä kurssi alkaa. Lähes 50 liikuntapedagogiikan opiskelijaa istuu Vuokatin clubitalon kokoustilassa odottamassa ruokailukortteja, mökkien avaimia ja sitä, että pääsisi tekemään kaikkea sitä, mitä vanhemmat vuosikurssit ovat hehkuttaneet. Viiden päivän aikana hiotaan omia hiihto- ja laskettelutaitoja sekä kokeillaan useille täysin vieraita hiihtolajeja. Edessä on huikea viikko parhaiden opiskelukavereiden kanssa.

Ja sitten mennään....

Itselläni viikko alkoi perinteisen hiihdon tekniikkaklinikalla. Ennen reissuun lähtöä hiihtotekniikkaa oli kuvattu kotiolosuhteissa, ja sitten olikin aika hioa sitä. Tunnissa saa ihmeitä aikaan, kun saa vinkkejä niin opiskelukavereilta, hiihdon lehtorilta kuin hiihtovalmennuksen ammattilaiseltakin. Toinen tunti kuluikin vauhdikkaasti ski crossin merkeissä. Kannattaa joskus kokeilla murtsikkasuksilla alamäkilaskua pujotteluineen, pikku hyppyreineen ja takaperin laskemisineen. Ja jos haluaa vielä vähän lisäjännistystä, niin ei muuta kuin numerolappu rintaan ja kisa pystyyn. Adrenaliini virtasi ja hauskaa oli.

Ensimmäinen päivä oli vielä kevyt muihin verrattuna. Seuraava aamu alkoi huikean hotelliaamiaisen jälkeen ampumahiihdolla ja vapaan hiihtotavan tekniikkaklinikalla. Kuinka siistiä oli päästä ampumaan oikealla ampumahiihtoaseella oikeisiin tauluihin ja vieläpä osua :) vaikkakin täytyy kyllä myöntää, että tuli niitä sakkokierroksiakin muutama... Iltapäivällä sitten alppisukset jalkaan ja leikkaavaa käännöstä harjoittelemaan. Voin kertoa, että yhdellä suksella lasku hapottaa, varsinkin ylämäkipainotteisen vapaahiihdon jälkeen. Katinkullan kylpylä tosin auttoi hapokkaisiin jalkoihin.

Ja tätä on odotettu. Kolmas päivä ja telemark-sukset jalkaan. Jos eilen oli jalat hapolla, niin 2 tunnin askelkyykkytreenin jälkeen reidet huusivat hoosiannaa. Eikä päivä siihen loppunut. Evästauko auringon paisteessa, monojen vaihto ja uudestaan rinteeseen. Huikeeta!

Neljäntenä päivänä koitti etukäteen ajateltuna henkilökohtainen painajaiseni: 30km hiihtolenkki. Edellisenä iltana sukset oli huollettu hyvin, joten välineissä ei pitäisi olla vikaa. Mikä sitten on kunnon laita. Mutta yllätyksekseni täytyy sanoa, että lenkki oli yllättävän kevyt, kun repussa oli suklaata ja matkalla pysähdyttiin munkki-kahville. Ja kyllä oli voittajafiilis kun pääsi takaisin mökille ja sai saunan lämpiämään. Viimeisen illan kunniaksi koko porukalle oli varattu iso sauna, jonne olimme suunnitelleet pientä ohjelmaa. Ja tulipa siinä sitten avannossakin käytyä. Edelleen huikeeta!!! :)



Kokonaisuudessaan täydellinen reissu huipputyyppien kanssa. Aamupäivät opiskelua, iltapäivät lomaa. Ehdottomasti yksi liikunnalla opiskelun kohokohta.