Heti kun lukio alkoi, alkoi myös opettajien muistuttelu ylioppilaskirjoituksista, jotka olivat yllättävän kaukainen asia juuri lukion aloittaneelle. Ja mitä kävi yliopistossa. Ei tarvinnut kovin montaa opintopistettä olla suoritettuna, kun opetushenkilökunnan suusta alkoi lipsahdella g:llä alkava sana: "Sitten kun te teette sen gradun niin teidän täytyy..." Eihän siinä voinut muuta kuin alkaa panikoida siitä opintojen lopussa häämöttävästä painajaisesta. Eikä tuskaa lievittänyt se, että näki vanhempien opiskelijoiden tuskailevan kirjastossa ja vieläpä ääneen julistavan sitä, kuinka takapuolesta gradun tekeminen on.
Mutta kuinkas sitten kävikään. Mentiin muutama vuosi eteenpäin ja alkoi kandiseminaarit. Yllättäen huomasi olevansa kirjastossa taistelemassa itselleen tietokonetta ja tietokoneen saatuaan osaavansa kirjoittaa kandidaatin tutkielmaan. Käsittämätöntä. Ja vielä käsittämättömämpää oli, että yllättän se kandi olikin jo valmis. Mutta edelleen sana gradu kuulosti varsin pahalta, vaikka sitä kohti oltiin jo uhkaavasti menossa.
Ja sitten koitti syksy 2011. Ja gradu työnimellä "Big G" lähti käyntiin. Suurin osa liikuntapedagogiikan opiskelijoista tekee gradun parin kanssa, ja niin toimin myös itse. Koin, että näin ei tarvitse yksin kuluttaa kirjaston penkkejä ja työ saattaisi varmemmin tulla myös valmiiksi. Sittenhän minulla parini kanssa kävi niin hyvä tuuri, että saimme hyödynnettyä kandeistamme valmista teksiä graduumme noin 30 sivua, eli ei tarvinnut edes kärsiä aloittamisen tuskasta. Gradumme oli osa laajempaa Liikkuva koulu -hanketta, joten saimme myös aineiston tutkimukseemme valmiina. Kuulostaa liian helpolta. Enää ei tarvinnutkaan muuta kuin yrittää tietää vähän tilastollisesta tutkimuksesta ja pohtia syvällisesti tuloksia. Ja TITIDIDIIDIDII. Meidän gradu menee huomenna 29.3.2012 tarkastukseen, jonka jälkeen siihen ei voi enää tehdä yhtään korjausta. Voin kertoa, että on muuten suhteellisen helpottava tunne.
Ja mitä tästä tekstistä opimme. Gradua ei kannata turhaan stressata etukäteen, sitä ehtii stressata sitten tekovaiheessa. (Ei meidänkään projekti nimittäin täysin ongelmitta sujunut, muistitikun katkeamisineen ja loppuvaiheessa löydettyine virheineen). Ei vaan, onhan se näin jälkikäteen helppo sanoa, että se tuli yllättävän kivuttomasti :) Loppupeleissä gradukin on vaan yksi työ muiden joukossa. Eli yliopisto-opintoja ei ainakaan sen takia kannata hylätä! Kaikki jotka haluavat, voivat olla maistereita.
Nyt jään odottelemaan, milloin voin hakea mustakantisen kirjan, jossa lukee kultaisella oma nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti