Viime hetken vinkkejä toiseen vaiheeseen

Suuri päivä lähestyy, liikuntapedagogiikan ja liikuntabiologisen aineryhmän toisen vaiheen pääsykokeet ovat ensi viikolla. Kiitos kehityksen, kokeet järjestetään nyt jo ennen Juhannusta. Itselläni pääsykoe oli juuri Juhannuksen jälkeisenä maanantaina, ja hyvin muistan Juhannuksena mökillä treenanneeni nurmikolla voimistelusarjoja, kärrynpyöriä ja sisäsyrjäsyöttöjä. Kuva-arkistoista löytyi myös todistusaineistoa kyseisestä tapahtumasta. Niinpä ajattelin ilahduttaa lukijoita julkaisemalla otoksen syöksyaskeleesta, ja toivottavasti kuva myös hieman laskee jännitystä ensi viikkoa ajatellen. Eivät ne kokeet mitään tähtitiedettä ole :)

Tässä vaiheessa, kun kokeisiin on enää pari päivää, suosittelen kuitenkin, että jättää treenaamisen jo vähän vähemmälle. Tärkeintä on levävä hyvin, sillä päivä on raskas sekä fyysisesti mutta ennen kaikkea henkisesti. Toinen tärkeä asia on hommata hyvät eväät! Päivän aikana on kyllä ruokatauko, mutta itselläni ei ainakaan ruoka juuri maistunut. Ja pitäähän sitä olla jotain, jolla joko palkitsee itseään hyvin menneistä lajeista tai tsemppaa jatkamaan täysillä myös hieman huonommin menneen lajin jälkeen.

Seuraavan vinkin haluaisin myös antaa: Yrittäkää saada pääsykoeryhmäänne hyvä fiilis. Toisten tsemppaaminen ja kannustaminen ei ole itseltä pois, ja kun tunnelma on leppoisa, yltää itsekin varmasti parempiin suorituksiin. Totuus on kuulemma se, että usein ryhmästä, jossa on hyvä tekemisen meininki, pääsee useampia hakijoita sisälle!

TSEMPPIÄ :)

Ensimmäinen vaihe ohi!

Arto Nyberg -showssa liikuntatieteiden tiedekunta sai osansa huomiosta, kun Lontoon olympialaisiin suuntaava telinevoimistelija Annika Urvikko kertoi millaisiksi hän koki viime perjantaina olleet liikuntapedagogiikan ensimmäisen vaiheen pääsykokeet. Kohdasta 21.38-->. Annika Urvikko Arto Nybergin vieraana

Pääsykoeaineistossa oli artikkeleita hermolihasjärjestelmän toiminnassa oppilaiden liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi -tutkimuksen tuloksiin. Jos et tänä vuonna ollut pääsykokeissa, voit käydä tästä katsomassa, miltä artikkelit vaikuttivat. Liikuntapedagogiikan ja liikuntabiologisen aineryhmän 1. vaiheen pääsykoemateriaali

12+1 kysymystä juuri valmistuvalle liikuntapedagogiikan opiskelijalle

1.      Milloin olet aloittanut opintosi?

Pääsin sisälle liikunta- ja terveystieteiden tiedekuntaan vuonna 2006, joka oli myös ylioppilaaksi pääsy vuoteni. Otin lykkäystä vuoden armeijan takia, kävin puolustamassa isänmaata ja virallisesti aloitin opintoni syksyllä 2007. Jälkikäteen ajatellen paremmin ei olisi voinut mennä. Sain rauhassa keskittyä armeijahommiin, kun opiskelupaikka oli jo varma.

2.      Miksi hait lukemaan liikuntapedagogiikkaa?

Ennen koulutusta minulla ei ole ollut mitään erityistä kutsumusta opettajan ammattia kohtaan. Hain opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa puhtaasti liikunnallisista syistä. Liikunta on ollut aina tärkeä osa elämääni, ja tuntui todella mahtavalta idealta tehdä työkseen sellaista, mikä on lähellä omaa sydäntä. Valitsin liikuntatieteiden tiedekunnan pääaineista ensimmäiseksi vaihtoehdokseni liikuntapedagogiikan siksi, että se kuulosti kaikista mielenkiintoisimmalta ja sinne oli vaikein päästä.

3.      Mikä oli oma vahvuutesi pääsykokeissa? Entä heikkoutesi?

Ehdottomasti vahvuutenani oli monipuolisuus. Luonnollisesti jokainen loistaa oman lajitaustansa valossa jossain lajissa, joten kaikki on periaatteessa vielä samalla viivalla. Itse olin vahvoilla luistelussa ja rytmiikassa ja muissa lajeissa onnistumiseni oli tasaista. Oikeastaan vahvuuteni olikin se, etten saanut mistään lajista todella huonoja pisteitä. Heikkoudekseni voisin mainita sen, että en ollut kuullut keneltäkään mitään tietoja pääsykokeista etukäteen. Olisi ollut paljon helpompi treenata, jos olisi saanut edes jotain vinkkejä siitä, minkälaisia asioita pääsykokeissa testataan. Tietysti sain pääsykoekutsun mukana infoa pääsykokeista, mutta ei se ole sama asia kuin kuulla juttuja oikeasti pääsykokeet läpäisseeltä.

4.      Millainen yleisfiilis sinulle jäi pääsykokeista? Ja mitä vinkkejä haluat antaa tuleville hakijoille?

Kokemus oli jännittävä, ja päivä olikin henkisesti paljon raskaampi kuin fyysisesti. Vinkkinä tuleville hakijoille haluaisin antaa sen, että se on vain yksi pääsykoe, jota ei kannata jännittää sen enempää.

5.      Mitä muistat ensimmäisestä päivästäsi liikunnalla?

Muistan nimenhuudon ja pienryhmiin jaon. Ja illalla oli uusien bileet. Kaikki paikat ja ihmiset olivat uusia, joten aika vähän on jäänyt mieleen. Mutta myönnettävähän se on, että mieleen jäi myös liikunnan kauniit naiset ;)

6.      Tunsitko ketään Jyväskylästä aloittaessasi opiskelut? Miten tutustuit parhaiten ihmisiin?

Tunsin yhden ihmisen Jyväskylästä, hän opiskeli liikuntabiologiaa. Parhaiten tutustuin ihmisiin olemalla aktiivisesti tapahtumissa mukana. Luonnollisesti oman pienryhmän ihmisiin tutustui nopeasti, koska heidän kanssaan oli koko ajan tekemisissä. Heistä tuli nopeasti hyvin läheisiä kavereita.

7.      Mistä pidit eniten liikunnalla opiskelussa?

Ensimmäiset kaksi vuotta oli todella mielekästä aikaa. Jälkikäteen ajateltuna se oli fyysisesti raskainta aikaa, mutta oli kivaa kun pääsi itse harjoittelemaan eri lajeja. Myös ensimmäisinä vuosina jaksoi vielä hyvin osallistua juhliin ja muihin tapahtumiin. Liikunnan oma rakennus teki myös opiskelusta mielekästä, sillä se edisti pääaine- ja vuosikurssirajat ylittävää yhteisöllisyyttä.

8.      Nimeä jokin liikunnalla opiskeluajan kohokohta.

On lähes mahdotonta valita yhtä kohokohtaa, mutta mainittakoon nyt ensimmäisen toisen vuoden syksynä järjestetty syysretki, jossa melottiin kirkkoveneillä, maastopyöräiltiin ja pääsi ylittämään itsenä eräänlaisessa köysikiipeilyssä. Arkinen huippuhetki oli se, kun pitkän päivän viimeisen liikuntademon jälkeen pääsi poikien kanssa Liikunnan rakennuksen omaan saunaan.

9.      Mikä oli vaikeinta opinnoissa?

Niin minulle kuin monelle opiskelukaverillenikin harmaita hiuksia aiheutti niin sanotun virkamiesruotsin eli akademisk svenska -kurssin suorittaminen. Mutta se on edessä kaikilla yliopisto-opiskelijoilla, ja kaikki siitä jotenkin kuitenkin selviävät. 

10.  Mitä jäät kaipaamaan liikunnalta? Ja tuleeko sinulle ikävä liikunnalle?

Liikunnalle on vaikea päästä sisälle, mutta sitäkin vaikeampi päästä pois. Tällä tarkoitan sitä, että näin valmistumisen kynnyksellä tuntuu erittäin vaikealta päästää irti kaikesta siitä, mitä on viiden vuoden aikana kokenut. Ehdottomasti jään kaipaamaan kaikkia kavereita ja opiskeluajan huolettomuutta.

11.  Mikä Jyväskylässä on ollut parasta? Entä mikä voisi olla toisin?

Jyväskylä on todella opiskelijaystävällinen kaupunki. Ei tarvitse kuin hyvin fillarin ja opiskelijakortin. Miinuksena näkisin ehkä sen, että koska opiskelijoita on niin paljon, on Jyväskylästä vaikea saada kesätöitä, jos ei suhteita ole jo valmiina.

12.  Mitä aiot tehdä valmistumisesi jälkeen?

Ajattelin aloittaa rennosti ja hakea lyhyempiä ja pidempiä sijaisuuksia. Todennäköisesti en lähde hakemaan vielä virkoja, sillä en tiedä mihin päin Suomea haluan asettua. Jatko-opinnotkin kävivät mielessä, mutta haluan tehdä töitä välissä.

+ 1. Millaista on ollut olla ”liikunnan jätkä”?

Kyllähän se hyvältä tuntuu J. Liikunnan jätkillä on pitkään ollut paljon omia perinteitä ja niin sanottuja omia juttuja. Esimerkiksi liikunnan jätkänä on päässyt kokemaan ”äijätanssin” saloja, laulamaan kuuluisia saunalauluja ja kantamaan ylpeydellä liikunnan mustaa takkia.

Kirja, jossa lukee kultaisella tekstillä oma nimi

Heti kun lukio alkoi, alkoi myös opettajien muistuttelu ylioppilaskirjoituksista, jotka olivat yllättävän kaukainen asia juuri lukion aloittaneelle. Ja mitä kävi yliopistossa. Ei tarvinnut kovin montaa opintopistettä olla suoritettuna, kun opetushenkilökunnan suusta alkoi lipsahdella g:llä alkava sana: "Sitten kun te teette sen gradun niin teidän täytyy..." Eihän siinä voinut muuta kuin alkaa panikoida siitä opintojen lopussa häämöttävästä painajaisesta. Eikä tuskaa lievittänyt se, että näki vanhempien opiskelijoiden tuskailevan kirjastossa ja vieläpä ääneen julistavan sitä, kuinka takapuolesta gradun tekeminen on.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Mentiin muutama vuosi eteenpäin ja alkoi kandiseminaarit. Yllättäen huomasi olevansa kirjastossa taistelemassa itselleen tietokonetta ja tietokoneen saatuaan osaavansa kirjoittaa kandidaatin tutkielmaan. Käsittämätöntä. Ja vielä käsittämättömämpää oli, että yllättän se kandi olikin jo valmis. Mutta edelleen sana gradu kuulosti varsin pahalta, vaikka sitä kohti oltiin jo uhkaavasti menossa.

Ja sitten koitti syksy 2011. Ja gradu työnimellä "Big G" lähti käyntiin. Suurin osa liikuntapedagogiikan opiskelijoista tekee gradun parin kanssa, ja niin toimin myös itse. Koin, että näin ei tarvitse yksin kuluttaa kirjaston penkkejä ja työ saattaisi varmemmin tulla myös valmiiksi. Sittenhän minulla parini kanssa kävi niin hyvä tuuri, että saimme hyödynnettyä kandeistamme valmista teksiä graduumme noin 30 sivua, eli ei tarvinnut edes kärsiä aloittamisen tuskasta. Gradumme oli osa laajempaa Liikkuva koulu -hanketta, joten saimme myös aineiston tutkimukseemme valmiina. Kuulostaa liian helpolta. Enää ei tarvinnutkaan muuta kuin yrittää tietää vähän tilastollisesta tutkimuksesta ja pohtia syvällisesti tuloksia. Ja TITIDIDIIDIDII. Meidän gradu menee huomenna 29.3.2012 tarkastukseen, jonka jälkeen siihen ei voi enää tehdä yhtään korjausta. Voin kertoa, että on muuten suhteellisen helpottava tunne. 

Ja mitä tästä tekstistä opimme. Gradua ei kannata turhaan stressata etukäteen, sitä ehtii stressata sitten tekovaiheessa. (Ei meidänkään projekti nimittäin täysin ongelmitta sujunut, muistitikun katkeamisineen ja loppuvaiheessa löydettyine virheineen). Ei vaan, onhan se näin jälkikäteen helppo sanoa, että se tuli yllättävän kivuttomasti :) Loppupeleissä gradukin on vaan yksi työ muiden joukossa. Eli yliopisto-opintoja ei ainakaan sen takia kannata hylätä! Kaikki jotka haluavat, voivat olla maistereita.

Nyt jään odottelemaan, milloin voin hakea mustakantisen kirjan, jossa lukee kultaisella oma nimi.

Voi opintopisteitä saada näinkin...

Yliopisto-opiskelu mielletään luennoilla istumiseksi ja tenttien raapustamiseksi. Opintopisteitä voi kuitenkin saada myös muilla tavoilla. Liikuntapedagogiikan 4. vuosikurssin opiskelijat yhdistivät Vuokatissa loman ja opiskelun.

Hiihtolajien syventävä kurssi alkaa. Lähes 50 liikuntapedagogiikan opiskelijaa istuu Vuokatin clubitalon kokoustilassa odottamassa ruokailukortteja, mökkien avaimia ja sitä, että pääsisi tekemään kaikkea sitä, mitä vanhemmat vuosikurssit ovat hehkuttaneet. Viiden päivän aikana hiotaan omia hiihto- ja laskettelutaitoja sekä kokeillaan useille täysin vieraita hiihtolajeja. Edessä on huikea viikko parhaiden opiskelukavereiden kanssa.

Ja sitten mennään....

Itselläni viikko alkoi perinteisen hiihdon tekniikkaklinikalla. Ennen reissuun lähtöä hiihtotekniikkaa oli kuvattu kotiolosuhteissa, ja sitten olikin aika hioa sitä. Tunnissa saa ihmeitä aikaan, kun saa vinkkejä niin opiskelukavereilta, hiihdon lehtorilta kuin hiihtovalmennuksen ammattilaiseltakin. Toinen tunti kuluikin vauhdikkaasti ski crossin merkeissä. Kannattaa joskus kokeilla murtsikkasuksilla alamäkilaskua pujotteluineen, pikku hyppyreineen ja takaperin laskemisineen. Ja jos haluaa vielä vähän lisäjännistystä, niin ei muuta kuin numerolappu rintaan ja kisa pystyyn. Adrenaliini virtasi ja hauskaa oli.

Ensimmäinen päivä oli vielä kevyt muihin verrattuna. Seuraava aamu alkoi huikean hotelliaamiaisen jälkeen ampumahiihdolla ja vapaan hiihtotavan tekniikkaklinikalla. Kuinka siistiä oli päästä ampumaan oikealla ampumahiihtoaseella oikeisiin tauluihin ja vieläpä osua :) vaikkakin täytyy kyllä myöntää, että tuli niitä sakkokierroksiakin muutama... Iltapäivällä sitten alppisukset jalkaan ja leikkaavaa käännöstä harjoittelemaan. Voin kertoa, että yhdellä suksella lasku hapottaa, varsinkin ylämäkipainotteisen vapaahiihdon jälkeen. Katinkullan kylpylä tosin auttoi hapokkaisiin jalkoihin.

Ja tätä on odotettu. Kolmas päivä ja telemark-sukset jalkaan. Jos eilen oli jalat hapolla, niin 2 tunnin askelkyykkytreenin jälkeen reidet huusivat hoosiannaa. Eikä päivä siihen loppunut. Evästauko auringon paisteessa, monojen vaihto ja uudestaan rinteeseen. Huikeeta!

Neljäntenä päivänä koitti etukäteen ajateltuna henkilökohtainen painajaiseni: 30km hiihtolenkki. Edellisenä iltana sukset oli huollettu hyvin, joten välineissä ei pitäisi olla vikaa. Mikä sitten on kunnon laita. Mutta yllätyksekseni täytyy sanoa, että lenkki oli yllättävän kevyt, kun repussa oli suklaata ja matkalla pysähdyttiin munkki-kahville. Ja kyllä oli voittajafiilis kun pääsi takaisin mökille ja sai saunan lämpiämään. Viimeisen illan kunniaksi koko porukalle oli varattu iso sauna, jonne olimme suunnitelleet pientä ohjelmaa. Ja tulipa siinä sitten avannossakin käytyä. Edelleen huikeeta!!! :)



Kokonaisuudessaan täydellinen reissu huipputyyppien kanssa. Aamupäivät opiskelua, iltapäivät lomaa. Ehdottomasti yksi liikunnalla opiskelun kohokohta.

Jyväskylä, iso liikuntakeskus

Nyt alkaa Jyväskylän liikuntamahdollisuuksien hehkutus. Itse Helsingistä muuttaneena yllättäen kyseenalaistin, että voiko Jyväskylän kokoisesta "pikkukaupungista" löytyä mitää järkevää ja mielekästä tekemistä. Noh, täällähän on asiat paljon paremmin kuin Helsingissä!! :) Ja varsinkin opiskelija  voi tehdä hirveen paljon kaikkea pikkurahalla tai jopa ilmaiseksi!

1. Harvasta kaupungista löytyy laskettelukeskus lähes kaupungin keskustasta. Jyväskylästä löytyy! Laajavuoren seutu tarjoilee mitä parhaimmat maastot kaikenlaiseen ulkoliikuntaan. Laskettukeskuksen lisäksi on valaistut lenkkipolut ja hiihtoladut, hyppyrimäki (ehdoton oma suosikki :P) ja kyllä siellä avantouintiakin voi harrastaa. Lumien lähdettyä metsät täyttyvät lenkkeilijöiden ja suunnistajien lisäksi viime syksynä avatun kilpatason frisbeegolf-radan kiertäjistä. Ja uskokaa tai älkää, tämä kaikki vain n. 3km päässä keskustasta! Eikä tässä vielä kaikki: jos opiskelet liikuntapedagogiikkaa, on sinulla mahdollisuus saada lainaksi Laajiksen laskettelukeskuskeen kausikortteja, joten laskettelustakaan ei välttämättä tarvitse maksaa. Lisäksi opiskelijoille on Laajiksessa edullisia laskuaikoja!

2. Vieläkin lähempää keskustaa löytyy Jyväsjärvi huikeine ja suosittuine lenkkeily-ympäristöineen. Missä mieli lepääkään paremmin kuin järven ympäri lenkkeillessä, pyöräillessä tai rullaluistellessa. Talvella jääkin kantaa ja Jyväsjärvelle ajetaan hiihtoladut sekä lähes ainutlaatuinen reilun kahden kilsan pituinen retkiluistelurata. Järven ympäri kiertävä lenkkireitti on valaistu ja pimeällä kannattaa ihastella myös huikeasti valaistuja järven yli meneviä siltoja sekä kaupungin valoja. 

3. Eikä luonnon läheisyys lopu vieläkään. Jyväskylän keskustassa sijaistee luonnon muodostuma nimeltä Harju. Sen lisäksi että Harjulla käydään vappuna vappupiknikillä, sieltä löytyy myös pururata voimailulaitteineen. Liikuntapedagogiikan opiskelijat käyvät siellä myös välillä suunnistamassa. Harjulla on yleisurheilukenttä, jossa JJK pelaa kotipelinsä. Erittäin suosittua Harjulla on myös porrasjuoksu. Ensin voi juosta Harjun portaa ja jatkaa lenkkiä näköalatornin portaita ylös. Ja avattiinpa Harjullekin viime syksynä frisbeegolfrata, vaikkakin melko lyhyt sellainen.

4. Yliopisto-opiskelijalle varsin suuri lottovoitto on Yliopistoliikunta, joka tarjoaa mahdollisuudet lähes lajin kuin lajin harrastamiseen erittäin edullisesti  tai jopa ilmaiseksi. Itse olen maksanut 50e vuosimaksun, jolla saan käydä ohjatuissa jumpissa ja kuntosalilla. Lisäksi YO-liikunnalla on paljon vapaavuoroja muun muassa eri palloilulajeihin, telinesaliin ja jäähalliin. Ja uimahalliinkin pääsee tiettyinä aikoina opiskelijat hyvin edullisesti. Tiettyinä aikoina voi siis ilmaiseksi mennä esimerkiksi pelaamaan korista, jumppaamaan, luistelemaan... Sitten on vielä kurssit, joiden hinta vaihtelee kurssin pituuden ja lajin mukaan. Itse olen käynyt kaksi 5 kerran tenniskurssia ja pitänyt kolme 5 kerran uimahyppykurssia. Lajivalikoima on siis erittäin laaja.

5. Edellä mainittujen ilmaisten ja puoli-ilmaisten harrastusmahdollisuuksien lisäksi Jyväskylästä löytyy luonnollisesti erilaisia seuroja lähes lajille kuin lajille. Itselleni ei nimittäin ainakaan vielä ole tullut vastaan, etteikö täällä pystyisi harrastamaan jotain sellaista mitä suuremmissa kaupungeissa pystyy. Jos keksit jonkun sellaisen lajin, niin kommentoihan, niin minäkin tiedän :)

Parasta Jyväskylässä liikunnan osalta on se, että pyörällä pääsee ihan joka paikkaan kesät talvet :))

Liikunnan hyvät ja huonot uutiset

Liikunta on käsite. Jyväskylässä puhutaan Liikunnan jätkien komeudesta ja Liikuntalaisilla on tietynlainen maine yliopistolla. Liikuntalaiset  kokevat usein vahvaa ylpeyttä siitä, että opiskelevat kyseisessä tiedekunnassa: "Liikunnalla kaikki ovat kavereita keskenään" ja "Liikunnalla vallitsee tietynlainen myönteinen henki" ovat tuttuja lauseita, kun kysytään, mikä liikunnalla opiskelussa on parasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikella on myös kääntöpuolensa. Seuraavassa minun näkemykseni Liikunnan vahvuuksista ja heikkouksista.

+ Sukupuolijakauma: Itse näen varsin myönteisenä asiana sen, että Liikunnalla sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen. Liikuntapedagogiikan sukupuolikiintiöt ja muiden Liikunnalla opiskeltavien pääaineiden kiinnostavuus molempien sukupuolien osalta tuovat mukanaan sen, että kumpikaan sukupuoli ei pääse ottamaan itselleen liikunnan kuninkuutta. Terveystieteiden puolelle tosin tarvitaan lisää mieshakijoita, jotta saadaan tasapaino pysymään sielläkin!

+ Yhteisöllisyys: Liikuntalaisilla on oma rakennus (kunhan remontti valmistuu), jossa lähes kaikki opetus luentoineen, seminaareineen ja harjoituksineen pidetään. Tämä tuo mukanaan huikean yhteisön. Vaikka ei tietäisi alempien tai ylempien vuosikurssilaisten tai eri pääainetta lukevien nimiä, tietää kuitenkin Liikunnan rakennuksessa vastaantuleva ihminen olevan erittäin suurella todennäköisyydellä liikuntalainen :) Ja siksi hänelle voi erittäin hyvällä syyllä moikata kaupungilla. Muistan monesti moikanneeni jollekulle ja mukana ollut kaveri on kysynyt "Kuka se oli". Vastaus on useimmin "joku liikuntalainen".

- "Sisäänpäin lämpeäminen": Edellisestä johtuen Liikuntalaisilla on kuitenkin taipumusta olla hieman sisäänpäin lämpeäviä. Liikuntalaisilla on omat bileensä ja oman rakennuksensa takia  heidän ei tarvitse pyöriä siellä, missä pyörii muita opiskelijoita. Nyttemmin liikuntalaiset ovat kunnostautuneet hieman muun muassa pitämällä muiden tiedekuntien kanssa yhteisiä sitsejä. Ja ottamalla sivuaineita Liikunnan ulkopuolelta, väistämättä tutustuu myös muihin opiskelijoihin :) Paljon on myös omasta aktiivisuudesta kiinni!

- Liikuntapedagogiikan dominointi: Liikuntapedagogiikka on varmaankin liikunta- ja terveystieteiden laitoksen tunnetuin pääaine. Tähän pääaineeseen otetaan myös eniten opiskelijoita vuosittain. Siitä seuraa se, että välillä muut pääaineet tuntuvat jäävän hieman paitsioon (lähinnä tapahtumissa). Näin käy myös tässä blogissa johtuen siitä, että opiskelen juuri liikuntapedagogiikkaa. Jos pääset Liikunnalle opiskelemaan jotain muuta pääainetta, esim. liikuntabiologiaa, liikunnan yhteiskuntatieteitä, terveyskasvatusta, gerontologiaa tai liikuntalääketiedettä, niin muistakaa pitää lippu korkealla, osallistua tapahtumiin ja pitää itsestänne meteliä, jotta me pedagogiikan lukijat emme kuvittele olevamme liikunnan herroja ;)

+ Aktiivinen ainejärjestö: Liikunnan meininki ei olisi samanlaista ilman Sporticusta, ainejärjestöämme. Sporticus ensinnäkin pitää huolta opiskelijoistaan. Esimerkiksi juuri nyt Sporticuksen kautta on lähestytty tiedekuntamme henkilökuntaa, jotka ovat tiukentanee harjoitusten korvauskäytänteitä ja sitä kautta vaikeuttaneet opiskelijoiden elämää. Toisaalta Sporticus järjestää ympäri vuoden mahtavia tapahtumia, jokta ovat Liikunnan remontin aikana pitäneet yllä Liikunnan yhteisöllisyyttä. http://www.sporticus.fi/ Liikunnan tapahtumista voi lukea lisää tekstistä "Liikunnan juhlaa"

- Jyväskylän yksinvalta: Jyväskylässä on Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta. Näin ollen tiedekuntamme ei tarvitse kilpailla hakijoista ja tai pelätä, että toisen yliopiston opetus olisi tasokkaampaa. Välillä toivoisinkin, että Suomesta löytyisi toinenkin yliopisto, jossa voisi lukea liikunta-alaa, jotta opetuksen tasoon kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota. En siis missään nimessä sano, että opetuksen taso oli täällä huonoa, päin vastoin, mutta pieni kilpailu voisi piristää.

+/-Koulumaisuus: En osaa sanoa, onko koulumaisuus hyvä vai huono asia. Koulumaisuudella tarkoitan sitä, että lähes joka tunnilla on läsnäolopakko. Huono asia se on siinä mielessä, että akateeminen vapaus on tiessään. Olet velvollinen ilmoittamaan opettajille ja lehtoreille, jos et tule paikalle ja väliin jääneet kerrat tulee korvata. Sairaustapaukset ovat hankalia varsinkin pedagogiikan puolella, sillä sairastaessa missaa monesti paljon ja korvaaminen voi silloin olla hankalaa. Toisaalta hyvänä puolena näen koulumaisuuden siinä mielessä, että opiskelukaverit tulevat erittäin tutuiksi ja hommat hoidettua. Ja ilman tätä koulumaisuutta en luultavasti kokisi olevani yhtä kiinteästi osa tätä yhteisöä. Kaikki pääaineemme eivät tosin ole yhtä koulumaisia ja pääsee pedagogiikankin puolella välillä nauttimaan siitä akateemisesta vapaudesta :)

+ Liikunnan uusi rakennus: Viimeisempänä ja varsin positiivisena asiana haluan mainita syksyyn mennessä (toivottavasti) valmistuvan liikunnna remontin, josta myös tässä tekstissä on tullut mainittua. Silloin päästään uusiin tiloihin, mikä varmasti lisää kaikkien opiskeluintoa!