Liikunnan hyvät ja huonot uutiset

Liikunta on käsite. Jyväskylässä puhutaan Liikunnan jätkien komeudesta ja Liikuntalaisilla on tietynlainen maine yliopistolla. Liikuntalaiset  kokevat usein vahvaa ylpeyttä siitä, että opiskelevat kyseisessä tiedekunnassa: "Liikunnalla kaikki ovat kavereita keskenään" ja "Liikunnalla vallitsee tietynlainen myönteinen henki" ovat tuttuja lauseita, kun kysytään, mikä liikunnalla opiskelussa on parasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikella on myös kääntöpuolensa. Seuraavassa minun näkemykseni Liikunnan vahvuuksista ja heikkouksista.

+ Sukupuolijakauma: Itse näen varsin myönteisenä asiana sen, että Liikunnalla sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen. Liikuntapedagogiikan sukupuolikiintiöt ja muiden Liikunnalla opiskeltavien pääaineiden kiinnostavuus molempien sukupuolien osalta tuovat mukanaan sen, että kumpikaan sukupuoli ei pääse ottamaan itselleen liikunnan kuninkuutta. Terveystieteiden puolelle tosin tarvitaan lisää mieshakijoita, jotta saadaan tasapaino pysymään sielläkin!

+ Yhteisöllisyys: Liikuntalaisilla on oma rakennus (kunhan remontti valmistuu), jossa lähes kaikki opetus luentoineen, seminaareineen ja harjoituksineen pidetään. Tämä tuo mukanaan huikean yhteisön. Vaikka ei tietäisi alempien tai ylempien vuosikurssilaisten tai eri pääainetta lukevien nimiä, tietää kuitenkin Liikunnan rakennuksessa vastaantuleva ihminen olevan erittäin suurella todennäköisyydellä liikuntalainen :) Ja siksi hänelle voi erittäin hyvällä syyllä moikata kaupungilla. Muistan monesti moikanneeni jollekulle ja mukana ollut kaveri on kysynyt "Kuka se oli". Vastaus on useimmin "joku liikuntalainen".

- "Sisäänpäin lämpeäminen": Edellisestä johtuen Liikuntalaisilla on kuitenkin taipumusta olla hieman sisäänpäin lämpeäviä. Liikuntalaisilla on omat bileensä ja oman rakennuksensa takia  heidän ei tarvitse pyöriä siellä, missä pyörii muita opiskelijoita. Nyttemmin liikuntalaiset ovat kunnostautuneet hieman muun muassa pitämällä muiden tiedekuntien kanssa yhteisiä sitsejä. Ja ottamalla sivuaineita Liikunnan ulkopuolelta, väistämättä tutustuu myös muihin opiskelijoihin :) Paljon on myös omasta aktiivisuudesta kiinni!

- Liikuntapedagogiikan dominointi: Liikuntapedagogiikka on varmaankin liikunta- ja terveystieteiden laitoksen tunnetuin pääaine. Tähän pääaineeseen otetaan myös eniten opiskelijoita vuosittain. Siitä seuraa se, että välillä muut pääaineet tuntuvat jäävän hieman paitsioon (lähinnä tapahtumissa). Näin käy myös tässä blogissa johtuen siitä, että opiskelen juuri liikuntapedagogiikkaa. Jos pääset Liikunnalle opiskelemaan jotain muuta pääainetta, esim. liikuntabiologiaa, liikunnan yhteiskuntatieteitä, terveyskasvatusta, gerontologiaa tai liikuntalääketiedettä, niin muistakaa pitää lippu korkealla, osallistua tapahtumiin ja pitää itsestänne meteliä, jotta me pedagogiikan lukijat emme kuvittele olevamme liikunnan herroja ;)

+ Aktiivinen ainejärjestö: Liikunnan meininki ei olisi samanlaista ilman Sporticusta, ainejärjestöämme. Sporticus ensinnäkin pitää huolta opiskelijoistaan. Esimerkiksi juuri nyt Sporticuksen kautta on lähestytty tiedekuntamme henkilökuntaa, jotka ovat tiukentanee harjoitusten korvauskäytänteitä ja sitä kautta vaikeuttaneet opiskelijoiden elämää. Toisaalta Sporticus järjestää ympäri vuoden mahtavia tapahtumia, jokta ovat Liikunnan remontin aikana pitäneet yllä Liikunnan yhteisöllisyyttä. http://www.sporticus.fi/ Liikunnan tapahtumista voi lukea lisää tekstistä "Liikunnan juhlaa"

- Jyväskylän yksinvalta: Jyväskylässä on Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta. Näin ollen tiedekuntamme ei tarvitse kilpailla hakijoista ja tai pelätä, että toisen yliopiston opetus olisi tasokkaampaa. Välillä toivoisinkin, että Suomesta löytyisi toinenkin yliopisto, jossa voisi lukea liikunta-alaa, jotta opetuksen tasoon kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota. En siis missään nimessä sano, että opetuksen taso oli täällä huonoa, päin vastoin, mutta pieni kilpailu voisi piristää.

+/-Koulumaisuus: En osaa sanoa, onko koulumaisuus hyvä vai huono asia. Koulumaisuudella tarkoitan sitä, että lähes joka tunnilla on läsnäolopakko. Huono asia se on siinä mielessä, että akateeminen vapaus on tiessään. Olet velvollinen ilmoittamaan opettajille ja lehtoreille, jos et tule paikalle ja väliin jääneet kerrat tulee korvata. Sairaustapaukset ovat hankalia varsinkin pedagogiikan puolella, sillä sairastaessa missaa monesti paljon ja korvaaminen voi silloin olla hankalaa. Toisaalta hyvänä puolena näen koulumaisuuden siinä mielessä, että opiskelukaverit tulevat erittäin tutuiksi ja hommat hoidettua. Ja ilman tätä koulumaisuutta en luultavasti kokisi olevani yhtä kiinteästi osa tätä yhteisöä. Kaikki pääaineemme eivät tosin ole yhtä koulumaisia ja pääsee pedagogiikankin puolella välillä nauttimaan siitä akateemisesta vapaudesta :)

+ Liikunnan uusi rakennus: Viimeisempänä ja varsin positiivisena asiana haluan mainita syksyyn mennessä (toivottavasti) valmistuvan liikunnna remontin, josta myös tässä tekstissä on tullut mainittua. Silloin päästään uusiin tiloihin, mikä varmasti lisää kaikkien opiskeluintoa!