Jyväskylä, iso liikuntakeskus

Nyt alkaa Jyväskylän liikuntamahdollisuuksien hehkutus. Itse Helsingistä muuttaneena yllättäen kyseenalaistin, että voiko Jyväskylän kokoisesta "pikkukaupungista" löytyä mitää järkevää ja mielekästä tekemistä. Noh, täällähän on asiat paljon paremmin kuin Helsingissä!! :) Ja varsinkin opiskelija  voi tehdä hirveen paljon kaikkea pikkurahalla tai jopa ilmaiseksi!

1. Harvasta kaupungista löytyy laskettelukeskus lähes kaupungin keskustasta. Jyväskylästä löytyy! Laajavuoren seutu tarjoilee mitä parhaimmat maastot kaikenlaiseen ulkoliikuntaan. Laskettukeskuksen lisäksi on valaistut lenkkipolut ja hiihtoladut, hyppyrimäki (ehdoton oma suosikki :P) ja kyllä siellä avantouintiakin voi harrastaa. Lumien lähdettyä metsät täyttyvät lenkkeilijöiden ja suunnistajien lisäksi viime syksynä avatun kilpatason frisbeegolf-radan kiertäjistä. Ja uskokaa tai älkää, tämä kaikki vain n. 3km päässä keskustasta! Eikä tässä vielä kaikki: jos opiskelet liikuntapedagogiikkaa, on sinulla mahdollisuus saada lainaksi Laajiksen laskettelukeskuskeen kausikortteja, joten laskettelustakaan ei välttämättä tarvitse maksaa. Lisäksi opiskelijoille on Laajiksessa edullisia laskuaikoja!

2. Vieläkin lähempää keskustaa löytyy Jyväsjärvi huikeine ja suosittuine lenkkeily-ympäristöineen. Missä mieli lepääkään paremmin kuin järven ympäri lenkkeillessä, pyöräillessä tai rullaluistellessa. Talvella jääkin kantaa ja Jyväsjärvelle ajetaan hiihtoladut sekä lähes ainutlaatuinen reilun kahden kilsan pituinen retkiluistelurata. Järven ympäri kiertävä lenkkireitti on valaistu ja pimeällä kannattaa ihastella myös huikeasti valaistuja järven yli meneviä siltoja sekä kaupungin valoja. 

3. Eikä luonnon läheisyys lopu vieläkään. Jyväskylän keskustassa sijaistee luonnon muodostuma nimeltä Harju. Sen lisäksi että Harjulla käydään vappuna vappupiknikillä, sieltä löytyy myös pururata voimailulaitteineen. Liikuntapedagogiikan opiskelijat käyvät siellä myös välillä suunnistamassa. Harjulla on yleisurheilukenttä, jossa JJK pelaa kotipelinsä. Erittäin suosittua Harjulla on myös porrasjuoksu. Ensin voi juosta Harjun portaa ja jatkaa lenkkiä näköalatornin portaita ylös. Ja avattiinpa Harjullekin viime syksynä frisbeegolfrata, vaikkakin melko lyhyt sellainen.

4. Yliopisto-opiskelijalle varsin suuri lottovoitto on Yliopistoliikunta, joka tarjoaa mahdollisuudet lähes lajin kuin lajin harrastamiseen erittäin edullisesti  tai jopa ilmaiseksi. Itse olen maksanut 50e vuosimaksun, jolla saan käydä ohjatuissa jumpissa ja kuntosalilla. Lisäksi YO-liikunnalla on paljon vapaavuoroja muun muassa eri palloilulajeihin, telinesaliin ja jäähalliin. Ja uimahalliinkin pääsee tiettyinä aikoina opiskelijat hyvin edullisesti. Tiettyinä aikoina voi siis ilmaiseksi mennä esimerkiksi pelaamaan korista, jumppaamaan, luistelemaan... Sitten on vielä kurssit, joiden hinta vaihtelee kurssin pituuden ja lajin mukaan. Itse olen käynyt kaksi 5 kerran tenniskurssia ja pitänyt kolme 5 kerran uimahyppykurssia. Lajivalikoima on siis erittäin laaja.

5. Edellä mainittujen ilmaisten ja puoli-ilmaisten harrastusmahdollisuuksien lisäksi Jyväskylästä löytyy luonnollisesti erilaisia seuroja lähes lajille kuin lajille. Itselleni ei nimittäin ainakaan vielä ole tullut vastaan, etteikö täällä pystyisi harrastamaan jotain sellaista mitä suuremmissa kaupungeissa pystyy. Jos keksit jonkun sellaisen lajin, niin kommentoihan, niin minäkin tiedän :)

Parasta Jyväskylässä liikunnan osalta on se, että pyörällä pääsee ihan joka paikkaan kesät talvet :))

Liikunnan hyvät ja huonot uutiset

Liikunta on käsite. Jyväskylässä puhutaan Liikunnan jätkien komeudesta ja Liikuntalaisilla on tietynlainen maine yliopistolla. Liikuntalaiset  kokevat usein vahvaa ylpeyttä siitä, että opiskelevat kyseisessä tiedekunnassa: "Liikunnalla kaikki ovat kavereita keskenään" ja "Liikunnalla vallitsee tietynlainen myönteinen henki" ovat tuttuja lauseita, kun kysytään, mikä liikunnalla opiskelussa on parasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikella on myös kääntöpuolensa. Seuraavassa minun näkemykseni Liikunnan vahvuuksista ja heikkouksista.

+ Sukupuolijakauma: Itse näen varsin myönteisenä asiana sen, että Liikunnalla sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen. Liikuntapedagogiikan sukupuolikiintiöt ja muiden Liikunnalla opiskeltavien pääaineiden kiinnostavuus molempien sukupuolien osalta tuovat mukanaan sen, että kumpikaan sukupuoli ei pääse ottamaan itselleen liikunnan kuninkuutta. Terveystieteiden puolelle tosin tarvitaan lisää mieshakijoita, jotta saadaan tasapaino pysymään sielläkin!

+ Yhteisöllisyys: Liikuntalaisilla on oma rakennus (kunhan remontti valmistuu), jossa lähes kaikki opetus luentoineen, seminaareineen ja harjoituksineen pidetään. Tämä tuo mukanaan huikean yhteisön. Vaikka ei tietäisi alempien tai ylempien vuosikurssilaisten tai eri pääainetta lukevien nimiä, tietää kuitenkin Liikunnan rakennuksessa vastaantuleva ihminen olevan erittäin suurella todennäköisyydellä liikuntalainen :) Ja siksi hänelle voi erittäin hyvällä syyllä moikata kaupungilla. Muistan monesti moikanneeni jollekulle ja mukana ollut kaveri on kysynyt "Kuka se oli". Vastaus on useimmin "joku liikuntalainen".

- "Sisäänpäin lämpeäminen": Edellisestä johtuen Liikuntalaisilla on kuitenkin taipumusta olla hieman sisäänpäin lämpeäviä. Liikuntalaisilla on omat bileensä ja oman rakennuksensa takia  heidän ei tarvitse pyöriä siellä, missä pyörii muita opiskelijoita. Nyttemmin liikuntalaiset ovat kunnostautuneet hieman muun muassa pitämällä muiden tiedekuntien kanssa yhteisiä sitsejä. Ja ottamalla sivuaineita Liikunnan ulkopuolelta, väistämättä tutustuu myös muihin opiskelijoihin :) Paljon on myös omasta aktiivisuudesta kiinni!

- Liikuntapedagogiikan dominointi: Liikuntapedagogiikka on varmaankin liikunta- ja terveystieteiden laitoksen tunnetuin pääaine. Tähän pääaineeseen otetaan myös eniten opiskelijoita vuosittain. Siitä seuraa se, että välillä muut pääaineet tuntuvat jäävän hieman paitsioon (lähinnä tapahtumissa). Näin käy myös tässä blogissa johtuen siitä, että opiskelen juuri liikuntapedagogiikkaa. Jos pääset Liikunnalle opiskelemaan jotain muuta pääainetta, esim. liikuntabiologiaa, liikunnan yhteiskuntatieteitä, terveyskasvatusta, gerontologiaa tai liikuntalääketiedettä, niin muistakaa pitää lippu korkealla, osallistua tapahtumiin ja pitää itsestänne meteliä, jotta me pedagogiikan lukijat emme kuvittele olevamme liikunnan herroja ;)

+ Aktiivinen ainejärjestö: Liikunnan meininki ei olisi samanlaista ilman Sporticusta, ainejärjestöämme. Sporticus ensinnäkin pitää huolta opiskelijoistaan. Esimerkiksi juuri nyt Sporticuksen kautta on lähestytty tiedekuntamme henkilökuntaa, jotka ovat tiukentanee harjoitusten korvauskäytänteitä ja sitä kautta vaikeuttaneet opiskelijoiden elämää. Toisaalta Sporticus järjestää ympäri vuoden mahtavia tapahtumia, jokta ovat Liikunnan remontin aikana pitäneet yllä Liikunnan yhteisöllisyyttä. http://www.sporticus.fi/ Liikunnan tapahtumista voi lukea lisää tekstistä "Liikunnan juhlaa"

- Jyväskylän yksinvalta: Jyväskylässä on Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta. Näin ollen tiedekuntamme ei tarvitse kilpailla hakijoista ja tai pelätä, että toisen yliopiston opetus olisi tasokkaampaa. Välillä toivoisinkin, että Suomesta löytyisi toinenkin yliopisto, jossa voisi lukea liikunta-alaa, jotta opetuksen tasoon kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota. En siis missään nimessä sano, että opetuksen taso oli täällä huonoa, päin vastoin, mutta pieni kilpailu voisi piristää.

+/-Koulumaisuus: En osaa sanoa, onko koulumaisuus hyvä vai huono asia. Koulumaisuudella tarkoitan sitä, että lähes joka tunnilla on läsnäolopakko. Huono asia se on siinä mielessä, että akateeminen vapaus on tiessään. Olet velvollinen ilmoittamaan opettajille ja lehtoreille, jos et tule paikalle ja väliin jääneet kerrat tulee korvata. Sairaustapaukset ovat hankalia varsinkin pedagogiikan puolella, sillä sairastaessa missaa monesti paljon ja korvaaminen voi silloin olla hankalaa. Toisaalta hyvänä puolena näen koulumaisuuden siinä mielessä, että opiskelukaverit tulevat erittäin tutuiksi ja hommat hoidettua. Ja ilman tätä koulumaisuutta en luultavasti kokisi olevani yhtä kiinteästi osa tätä yhteisöä. Kaikki pääaineemme eivät tosin ole yhtä koulumaisia ja pääsee pedagogiikankin puolella välillä nauttimaan siitä akateemisesta vapaudesta :)

+ Liikunnan uusi rakennus: Viimeisempänä ja varsin positiivisena asiana haluan mainita syksyyn mennessä (toivottavasti) valmistuvan liikunnna remontin, josta myös tässä tekstissä on tullut mainittua. Silloin päästään uusiin tiloihin, mikä varmasti lisää kaikkien opiskeluintoa!

Oma tieni liikunnalle

Liikunnalle hakeminen oli minulle selvää vasta pari kuukautta ennen pääsykokeita. Pohdin pääni puhki, mitä haluaisin lukion jälkeen opiskella. Täytyy tunnustaa, että kävin jopa ammatinvalinnanohjauksessa, jossa minulle (luultavasti oman alitajuntani johdattelemana) suositeltiin liikunta-alalle hakeutumista. Itselläni vastaavasti oli pitkään ollut mielessä, että jokin opettaja minusta voisi tulla. Sitten vain hetken mielijohteesta kävin ostamassa pääsykoekirjat liikuntapedagogiikalle, ja aloin määrätietoisesti sen enempää  uravalintaani kyseenalaistamatta lukea ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa sekä perusopusta liikunnan opettamisesta. Silloin siis pääsykoemateriaalia oli yli 1000 sivua, mutta aikaakin sen kahlaamiseen oli paljon enemmäin kuin nykyään.

Yllättäen lukuinto välillä hieman romahti, koska luut, verenkierto ja muu vastaava meni ajoittain yli ymmärryksen. Nyt kuitenkin kiitän itseäni muistiinpanojen tekemisestä. Vieläkin jostain löytyy kaaviot siitä, montako lihasta ja luuta ihmisellä on :) Liikuntataitojen treenaaminen oli säänöllisen epäsäännöllistä. Luistelua en treenannut ollenkaan, koska jäälle ei enää siinä vaiheessa kevättä päässyt. Nyt jos luet tätä ja olet hakemassa liikunnalle (joko pedagogiikan puolelle tai liikuntabiologian puolelle), niin kannattaa hakea luistimet kaapista ja lähteä treenaamaan sirklausta, kaaria ja jarrutuksia! Itselleni heikkoja lajeja kuten palloilua kävin vähän treenailemassa kavereiden kanssa. Omalla kohdallani avainasemaan nousi valmennuskurssi. Liikunnalla jo opiskelevat järjestivät kolmen päivän intensiivikurssin, jossa konkreettisesti käytiin läpi kaikki ne lajit, joita pääsykokeissa tullaan testaamaan. Itseluottamus omiin taitoihin nousi huomattavasti ja sai muutamia hyviä vinkkejä siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. http://www.pedasport.fi/palvelut/valmennuskurssi-liikunnalle/  Mutta ilman valmennuskurssiakin on varmasti mahdollista päästä sisälle!!

Pääsykokeissa sitten piti vain yrittää saada itsestään kaikki irti (meillä oli samana päivänä kirjallinen koe ja liikuntatestit). Päivä oli rankka! Piti sinkoilla uimasta palloilemaan ja opetustuokiosta voimistelemaan. Mutta oli kyllä voittajafiilis, kun päivä oli ohi ja oikein mestarifiilis kun heinäkuussa kotiin tipahti paksu kirjekuori. Suosittelenkin, että hakee yhteen paikkaan täysillä, sen sijaan että hakisi moneen paikkaan puolitehoilla. Kuitenkin jokin varasuunnitelma kannattaa itselleen kehittää. Oma varasuunnitelmani oli se, että laitoin paperit matematiikanlaitokselle, jossa olisin aloittanut, ellei paikka liikunnalta olisi vielä ekalla yrittämällä irronnut.

Oma reittini liikunnalle kulki suoraan lukiosta. Kuitenkin monet yrittävät useamman kerran ja/tai opiskelevat ensin jotain muuta. Liikuntapedagogiikkaa tulee vuosittain opiskelemaan esimerkiksi jonkin verran liikuntaneuvojiksi sekä liikunnanohjaajiksi valmistuneita.